Monday, September 18, 2017

Syyskuun jumalat -kilpailu!

Syyskuu on parhaimmillaan, ja Margaret Pennyn muistikirja julkistaa sen kunniaksi Syyskuun jumalat -kilpailun. Osallistu ja voita Syyskuun jumalat -teos ikiomaksi!

Syyskuun jumalat ovat salaperäisiä, mutta kirjan lukemalla pääset tutustumaan osaan heistä. Tähän salonkiseuraan ei voi lähettää hakemusta, mutta tunnistat, kun sinut kutsutaan. Margaret Pennyn muistikirjan lukijat ovat kutsuttuja seuraan!

Kilpailun säännöt: Kerro vastauksesi kommenttilaatikossa. Kilpailu jatkuu syyskuun loppuun. Paras perustelu palkitaan Syyskuun jumalat -teoksella. Signeerauksella! Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan vielä kaksi teosta.

KILPAILU: MINKÄ HENKILÖHAHMON KANSSA HALUAISIT VIETTÄÄ ILTAPÄIVÄN BUDAPESTISSA?

Stella: Sivistynyt rouvashenkilö on oivallista keskusteluseuraa taidehistoriasta, muodista ja puutarhanhoidosta kiinnostuneelle. Puhuu erinomaista englantia, mutta hänen aksenttiaan on vaikea paikantaa. Tämä ylhäinen henkilö esiintyy parhaimmillaan, jos hänen asemaansa ei haasteta. Motto: ”Elämme ottaaksemme omamme pois.”

Viktor: Turha ulkokultaisuus pois! Tämä hiomaton boheemi viihtyy niin olutkapakoissa kuin puiston penkillä pálinka-pullon kanssa. Tuntee erittäin hyvin eurooppalaisten vallankumousten historiaa yli sadan vuoden ajalta, aivan kuin hän itse olisi ollut paikalla. Laskuhumalavaiheessa saattaa äityä siteeraamaan runoutta. Motto: ”Historiassa kaikkein vähiten kannattaa ihmetellä hirmuvaltaa.”

Roland: Ei pidä meteliä itsestään, antaa sinun puhua ja itse mieluummin kuuntelee. Jos hän onkin sinusta kaunis kasvoiltaan, monet taiteilijat ovat olleet samaa mieltä. Kun katsot tarkemmin, hänessä on jotain tuttua, mutta et osaa sanoa, mitä. Motto: ”Taikuus on arkipäiväistä, rakkaus harvinaista.”

Marie: Nokkela ja sanavalmis neiti on mieltynyt luksukseen. Tuntee monet läntisen Euroopan taiteen vaikuttajahahmot ja säveltäjät intiimisti. Marie kääntää katseet kaikkialla mihin meneekin, mutta saatat joutua pinnistelemään pysyäksesi hänen kintereillään. Motto: ”Plus ça change, plus c'est la même chose.”

János: Tämän henkilön kanssa kannattaa pyrkiä väleihin, jos haluaa edistää uraansa! Jánosilla on tärkeimpien vaikuttajien yhteystiedot puhelimessaan ja hän pystyy nopeuttamaan monenlaisten asioiden käsittelyä. Tuntee kaikki, on hämmästyttävän selvillä kaupunkinsa asioista. Hänen intohimonaan on teatterimaailma. Motto: ”Aina askeleen edellä.”

KENET HALUAISIT ILTAPÄIVÄSEURAKSI JA MIKSI?

Vastaa kyselyyn kommentoimalla alla ja jaa kavereille! Voittajat julkistetaan blogissa lokakuun 2. päivä.

Tuesday, September 12, 2017

Pienkustantamisen hyvät, pahat ja rumat

Nuori Voima kirjoittaa ansiokkaasti runouden alalla yleistyneestä palvelukustannemallista artikkelissaan Rahalla kynnyksen yli. Keskustelua on herättänyt jutussa mainittu tamperelaisen Sanasato-kustantamon malli, jossa osallistumalla 500 € panostuksella pääsisi heidän kirjailijakseen. Myös artikkelissa puhutaan rahastuksesta.

Omarahoituksen ja turhamaisuuskustantamisen välille ei voida enää nykymaailmassa piirtää yhtäläisyysmerkkejä. Tai voi, mutta ei kannata. Seuraavassa kerron, miksi ei. (Blogin pitkäaikaisille lukijoille, olen kirjoittanut tästä samasta aiheesta aiemminkin runopalkintojen yhteydessä, täällä)


Kuva: Pienkustantajan syysuutuuksia aistikkaana asetelmana

Hyvät

Olen itse kirjailija, minkä lisäksi kuulun Osuuskummaan eli kustannusosuuskuntaan. Siihen liittyminen maksoi viimeksi kun jäseniä otettiin tuon saman 500 €. Tällä summalla pääsee itse kustantajaksi eli tekemään myös itse kaikki kustantajalle kuuluvat työt. Osuuskuntamme ei tällä hetkellä ota uusia jäseniä, mutta tulevaisuudessa asia voi toki muuttua.

Kustantamomme julkaisee kuitenkin laadukasta kirjallisuutta. Jos ei muuten niin tästä kertovat julkaisemiemme novellien saamat Atorox-palkinnot (2013, 2014, 2016), kasvavat ostotukitilaukset, osuuskuntamme kirjailijoiden saamat apurahat sekä kirjojemme kritiikit muun muassa Helsingin Sanomissa ja Kiiltomadossa.

Runoudesta en pysty puhumaan asiantuntijana, vain satunnaisena lukijana. Mutta Osuuskumma julkaisee kotimaista scifi- ja fantasianovellia, joiden tila kaupallisten kustantamoiden ohjelmassa on olematon. Lukijoita on, ja meille he ovat arvokkaita! Mutta heitä ei ole tarpeeksi, jotta kaupallisen kustantamisen edellytykset täyttyisivät.

En usko kirjallisuuden huippuajatteluun (en tiedä millainen huippu pitää olla, että saisi runokokoelman kaupallisen kustantamon ohjelmaan). Kauneimpia kukkia ei voi olla, jos ei ole sitä ruohonjuuritasoa saati maaperää.

Ratkaisevaa ei olekaan omarahoitus sinänsä tai mikään tietty rahasumma, vaan se, minkä verran ammattimaista työtä, kustannustoimitusta ja asiantuntevaa paneutumista teoksen julkaisuun käytetään.

Nuoren Voiman jutussa nostetaan esimerkiksi yksi toimija, mikä on mielestäni himpun verran epäreilua. Samanlaisia sopimuksia tehdään alalla muuallakin, tosin reilumpaa on ilmoittaa tämä vaikka kustantantajan verkkosivuilla ja puhua suoraan. Esimerkiksi Kustannus Aarni kertoo verkkosivuillaan, että kaunokirjailijan kanssa sovitaan tietty määrä kirjoja ostettavaksi suositushinnalla. Tällaisen julkaisun rojalti on parempi kuin alan yleinen prosentti.

Lisäksi artikkelissa oli pieni epätarkkuus runokokoelman kustannuksista. Nuoren Voiman jutusta saa kuvan, että kirjan valmistuskulut olisivat kokonaisuudessaan tuon noin 500 €. Tuntuu ihmeen pieneltä hinnalta, vaikka sivumäärä olisi pienikin. Toisaalla tarkennettiin, että tämä noin 500 € kattaisi vasta taiton ja kansikuvan, ei painokuluja.

Pahat

Ongelmiakin riittää. Libristeillä ja kriitikoilla on edellytyksiä tunnistaa helmet joukosta, tavan lukijalle se on vaikeampaa. Myös apurahakysymys on vaikea: kirjailijan on julkaistava, jotta hän voi apurahan myöntäjille osoittaa toimivansa aktiivisesti. Kirjallisuuspalkintojen ja apurahalautakuntien raadit oppivat nopeasti tuntemaan kustantamot, joiden laatu jättää toivomisen varaa.

Artikkelissa haastateltu Anna-Riikka Carlson on varmasti oikeassa, että kirjallisuus ei kärsi isoista julkaisumääristä. Muuten Amazon Kindle olisi varmaan tuhonnut englanninkielisen kirjallisuuden jo kauan sitten. Mutta kirjailijat siitä aivan varmasti kärsivät kukkaroissaan. Toisaalta taiteellinen kehitys teosten välillä edellyttää sitä julkaisua.

Artikkelissa haastateltu Salomaa ei kaivannut Mediapinnalta kustannustoimitusta, koska hän on kierrättänyt tekstejään kirjailijavetoisissa palautepiireissa. Mutta vertaispalaute ei riitä korvaamaan kustannustoimittajaa. Perinteinen kustantaminen on muodin, kaupallisuuden ja politiikan talutushihnoistaan huolimatta (tai niiden ansiosta) pystynyt tarjoamaan kirjailijalle hänen tarvitsemansa kustannustoimittajan tuen, jota ilman harva teos kasvaa täyttämään koko potentiaalinsa. Kukaan meistä ammattilaisistakaan ei voi olla oma lukijansa, eivätkä kavereiden (anteeksi vain) mielipiteet toimi vääristämättömänä heijastuspintana.

Usein parjatusta pienkustantamoiden markkinoinnista on sanottava, että suuret tai keskisuuret kustantamotkaan eivät markkinoi kaikkia kirjailijoitaan. Eli markkinoinnin määrää ei voi pitää laatukriteerinä pienen ja suuren välillä.

Rumat

"Kirja-alan ammattilaisena" on pakko sanoa Mediapinnasta vielä, että en sinänsä paheksu, loistava markkinointitempaus. Vain vauhtisokeus (tai ahneus) lienee iskenyt. Olisin pysäyttänyt painokoneen siinä kahden- tai kolmensadan kohdalla. Tunnen myötätuntoa jutussa mainittua tietopalvelupäällikköä kohtaan. Kun Mediapinta julkaisee satoja nimikkeitä niin se on valtava määrä.

Toisaalta yrittäjän olisi tyhmää vetää liinat kiinni, kun kysyntää kerran on. Runous tuntuu olevan laji, jota moni haluaisi kirjoittaa – lukematta sitä ollenkaan, tuntematta perinnettä tai pystymättä kehittämään sitä pidemmälle.

Palvelukustantajien paketit markkinointiin tai levitykseen eivät yleensä ole sen kummempia kuin että kirjan saa esimerkiksi Kirjavälityksen tietokantaan, ja sen ilmestymisestä voidaan lähettää lehdistötiedote. Näkyvyyttä saati tilauksia kirjakauppoihin nämä eivät takaa, neuvokkaampi tekee itse.

Lopuksi: Vaikka kirjailijoita pidetään taiteellisina tyyppeinä ja oman tiensä kulkijoina, niin usein olemme porvarillisia virkamiehiä verrattuna pienkustantajiin!

Ja kerta kiellon päälle: Pidän syys-lokakuun vaihteessa Tampereen työväenopistossa viikonloppukurssin juurikin näistä samoista aiheista, eli kirjan julkaisijan eri vaihtoehdoista. Kurssi on täällä: https://www.opistopalvelut.fi/tampere/course.php?l=fi&t=22957

Tuesday, August 29, 2017

Kirjan julkaisemisen jälkeen - sekalaisia tunnelmia


Olen lapioinut hommia, jotka olivat jääneet Syyskuun jumalien julkaisun ja Worldconin jälkeiseen aikaan. Kun kesäkuun vaihteessa palautin käsikirjoituksen taittoon, lähdin mökille ja kuvittelin, että alan seuraavana päivänä kirjoittaa uutta kirjaa. Ei se mennyt ihan niin, vaan kesä meni lomaillessa, Worldconin julkaisuja valmistellessa ja vedoksia lukiessa.

Ensimmäiset lukijakommentit ovat ilahduttaneet kovasti. Noin muuten en ole ehtinyt vastaanottoa ajatella (lue: murehtia). Kävin viikko sitten sunnuntaina Helsingissä Art Goes Kapakassa keskustelemassa Iia Simeksen kanssa uudesta kirjasta ja yleensä kotimaisesta spekulatiivisesta fiktiosta. Kiitos kaikille, jotka olitte kuuntelemassa Vltavassa ja tulitte juttelemaan haastattelun jälkeen! 


Kuva: Hannu Peltonen

Kotimaisesta spefistä viimeisen viiden vuoden aikana on muuten ilmestynyt englanninkielinen katsaukseni Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien Cosmos pen -lehdessä. Jos lehti jäi conista nappaamatta, sen saa täältä.

Worldcon merkitsi myös päätepistettä Osuuskumman englanninkieliselle antologiahankkeelle. Never Stop -teoksen voi hankkia paperisena täältä tai e-kirjana iTunesista, Amazonista tai Elisa Kirjasta. Iloinen uutinen on, että Persistent Visions Magazine hankki reprints-oikeudet novelliini The Whaler’s Wife tuoreeltaan conin jälkeen. Lehden toimittaja oli hankkinut antologian conista, lukenut sen ja innostunut novellista. Kerron lisää myöhemmin, kun tiedän, milloin se ilmestyy.

Osuuskummalla on muitakin kiinnostavia käännöshankkeita luvassa. Olen toimittamassa ruotsinkielistä antologiaa osuuskummalaisten novelleista. Kymmenen novellia sisältävä antologia ilmestyy ensi vuonna, kerron siitäkin enemmän lähempänä ajankohtaa. Kirjallisuuden vientikeskus FILI tukee ystävällisesti käännöstyötä. 

Samalla teen seuraavaa kirjaa, opaskirjaa kodin rahoista, joka ilmestyy sekin ensi maaliskuussa. Leppoisa opas huusholliin -kirjan jatko-osa on ollut minulla ja kollegallani Aino-Maijalla työn alla nyt jo pari vuotta. Tietokirjoittaminen on erilaista kuin kaunokirjallisuuden kirjoittaminen, mutta vähintään yhtä antoisaa, eikä vähiten ryhmätyön vuoksi. Silloin tällöin on hyvä päästä ulos omasta päästään.



Yritän jarrutella mopoa, ettei riistäytyisi käsistä. Kaikkea uutta ja innostavaa olisi käsillä kansainvälistymisen tiimoilta, ei liittyen niinkään kirjoittamiseen kuin pienkustantajana kehittymiseen. Worldcon raotti monenlaisia ovia, ei vähintään sitä kautta, että ainakin minua se rohkaisi kokeilemaan asioita, joita en ole ennen tehnyt. Eniten rohkaisua sai siitä kiinnostuksesta, jota ulkomaalaiset vieraat osoittivat suomalaista spefiä kohtaan.

Olen yrittänyt rentoutua. Siivonnut työpöytäni, yrittänyt keräillä ympärille kauniita esineitä ja olen hakenut netistä kuvia kauniista kirjastohuoneista ympäri maailmaa. Yrittänyt myös kesän jäljiltä syödä terveellisesti ja kiertää korkin kiinni, vaihtelevalla menestyksellä.

Viikonloppuna 2.9. osallistun Työväenkirjallisuuden päivään Tampereen Werstaalla klo 11-17. Päivystän Pirkkalaiskirjailijoiden myyntipöydän takana, tulkaa moikkaamaan ja hakemaan omistuskirjoitus Syyskuun jumaliin!

Työväenkirjallisuuden päivä: http://www.tkm.fi/tkp15/

Monday, August 14, 2017

Worldcon-raporttia

Helsingin Worldcon 75 on ohi ja ihmiset palailevat pikkuhiljaa takaisin omaan elämäänsä. Itselläni viikonloppuun mahtui niin paneeleihin osallistumista kuin niiden pitämistäkin, englanninkielisen antologian julkistaminen torstaina, oman kirjan Syyskuun jumalat julkistaminen perjantaina ja Osuuskumman tiskin takana seisomista viikonloppuna. Huikaisevat viisi päivää, kivaa oli!

Tapasin trade hallin käytävällä tuttavan, joka harmitteli päiväpassien loppumista ja vähäistä tiedotusta päiväpasseista ylipäätään. Monille suomalaisille on ollut vaikea hahmottaa tapahtuman luonnetta, koska meillä ei ole järjestetty aivan vastaavaa. Kyse conissa oli todellakin ja pohjimmiltaan WSFS:n eli Maailman Science Fiction Seuran vuosikokouksesta, jossa äänestetään seuran asioista, lähinnä tulevien conien pitopaikoista ja Hugo-palkintojen jakamisesta. Kokouksen ”bisnes-puoli” on avoin kaikille osallistujille, ja Hugo-palkinnot puolestaan jaetaan jäsenäänestyksellä.

Toisin sanoen: Worldcon ei ole kirjamessut tai Finncon, johon kävellään sisään noin vain. Se on suurin ero. Ohjelmaa seuraamassa tai käytävillä fiilis on kuitenkin kutakuinkin sama.

Conista on upeita, tarkkoja virallisia valokuvia täällä. Bloggauksen kuvituksena on omia sumeita, rakeisia kuviani viikon varrelta.

Ohjelma

Pari sanaa ohjelmista, jota onnistuin näkemään:

Hyvä valinta oli mennä ihan ensimmäiseksi kaverin kanssa kuuntelemaan keskustelua ”How to make the most of your first Worldcon”. Ja onneksi olimme ajoissa paikalla, koska iso osa kuuntelijoista jouduttiin käännyttämään ovelta. Esittelyä hoitanut Carolina Gómez Lagerlöf ei ollut uskoa, että kaikki olivat tulleet oikeaan paikkaan. Carolina ja Suomessa aiemminkin vieraillut Gay Haldeman kertoivat 5-2-1 säännöstä: Worldconin kävijän pitäisi nukkua ainakin viisi tuntia yössä, syödä kaksi kertaa päivässä ja käydä kerran päivässä suihkussa.

Avajaiset tarjosivat suomalaisille tuttua, amerikkalaisille ja muille ulkomaalaisille ehkä eksoottisempaa kansanperinnekamaa. Heti avajaisten jälkeen ohjelma jatkui Tea and Jepardy -podcastin live-esityksellä Emma ja Peter Newmanin sekä G.R.R.Martinin kanssa. Joitakin ihan kiinnostavia asioita tuli keskustelussa esille, kuten kirjailijan työn muutokset Yhdysvalloissa vuosikymmenten aikana (keskikaartin kirjailijat tahdotaan tiputtaa kustantajien listoilta, pitäisi olla myyntihittejä). Ohjelman paras osa oli kuitenkin valovoimainen Emma Newman, jota en millään meinannut uskoa samaksi Emma Newmaniksi, jonka teosta Planetfall juuri luen. Hain hänen signeerauksensa seuraavana päivänä samaan kirjaan.

Omat paneelini menivät tavallisen kaoottiseen tapaansa, aiheet vaihtelivat pohjoismaisesta fantastisesta kirjallisuudesta kulttuuristen vihjeiden kääntämisen vaikeuteen. Hal Duncan oli karismaattinen esiintyjä Euroopan historia ja myytit -paneelissa, mutta ymmärsin hänen skottimurteestaan noin puolet. Kulttuuri ja kääntäminen -paneelissa oli mukana japanin kielen tulkki, itse panelisti oli ihana nainen ja sain häneltä palan kakkua(!), mutta kommunikaatio tulkin välityksellä kesti kauan. Olin helpottunut, kun omat moderaattorin velvoitteeni olivat perjantaina ohi ja pääsin siirtymään haastateltavan rooliin, Emmi Itärannan, Jack Campbellin ja Joe Abercrombien kanssa keskustan Akateemiseen Kirjakauppaan.

Lauantaina istuin yleisössä kuuntelemassa John Henry Holmbergin kunniavieraspuhetta (hassuja sattumuksia fandomissa 70-80-luvuilla), monikielisestä kirjoittamisesta (paneelissa kirjailijat Nina Niskanen, ranskalainen Aliette de Bodard, amerikkalainen Ken Liu, Emmi ja tanskalainen Jakob Drud) sekä suomenkielistä ohjelmaa kirjallisuusviennistä. Viikonloppuna seisoin myös molempina päivinä pari tuntia Osuuskumman tiskin takana, mikä olikin hyvä tapa morjenstaa tuttuja, jotka sattuivat kuljeskelemaan ohi. Lisäksi myimme tietenkin paljon kirjoja, etenkin Never stop -antologiaa.

Suurimmat starat tuntui olevan G.R.R.Martinin, Robin Hobbin ja muiden kirjailijoiden lisäksi ihkaelävä astronautti Kjell N. Lindgren.

Signeerasin omaa kirjaani käytävillä. Oman yleisön kanssa on mukavaa olla.

Kiitämme:

- Coniteaa ja järjestäjiä, uskomaton maratoni ja ihan mahtava suoritus. Suurimmat henkilövaihdokset organisaation johdossa taisivat tapahtua pitkien vuosien varrella bidin aikana ja ennen conia, joten varsinaisen conin ollessa käynnissä toivottavasti kukaan ei palanut pahasti loppuun.
- Vieraita. Monta valovoimaista kirjailijaa ja esiintyjää, paljon kiinnostavaa ohjelmaa, ihmisiä kaikkialta maailmasta. Kaikki paneelini toteutuivat suunnitellusti ja panelistini olivat paikalla ja ajoissa. Ja yleisö antoi paneelien jälkeen palautetta! Ja kiitti moderoimisesta. Pitää omaksua tätä palautteen antamista enemmän mukaan suomalaiseen toimintakulttuuriin.
- Messukeskusta. En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta messukeskus sopii tämän tyyppisen kirjallisuustapahtuman järjestämiseen. Käytävillä oli tilaa, auloissa oli tilaa, erikeseinillä varustetuissa ohjelmasaleissa oli tilaa. Äänentoisto ja valaistus olivat toimivia.

Moitimme:

- Konferenssikeskus oli viihtyisä, mutta huoneet eivät olleet tarpeeksi suuria. Käytävillä oli tungosta, jonoja ja osa ihmisistä jäi pienempien salien ulkopuolelle. Asia korjaantui viikonloppua kohti, kun tapahtumapaikan koko suunniteltu kapasiteetti otettiin käyttöön ja lisäksi vuokrattiin vielä ylimääräisiä huoneita.
- Messukeskuksen ketjuravintolat. Enemmän yrittämistä nyt helvetti soikoon, ei asiakkaita seisoteta tuollaisissa jonoissa vaan hankitaan lisää henkilökuntaa isojen tapahtumien ajaksi. Itse henkilökunta oli ystävällistä ja palvelualtista, mutta isojen ketjujen pääkonttoreita ei tunnu kiinnostavan pätkääkään, onko heitä tarpeeksi.
- Toisaalta en kyllä oikeastaan moiti mitään muuta. Conia edeltävässä kaaoksessa viestintä näytteilleasettajien ja juhlien järjestäjien suuntaan oli vähän sekavaa, mutta niin saattaa odottaakin. Puheenjohtajisto teki uusia päätöksiä muuttuvissa tilanteissa ja niin kuuluukin tehdä. Worldcon 75 oli lopulta toiseksi suurin koskaan järjestetty, ja tapahtumaa on tosiaan järjestetty vuodesta 1939. Näin suureen suosioon tuskin kukaan osasi varautua.

Omasta puolestani olen vähän pettynyt itseeni, että kaljalla tuli istuttua lähinnä suomalaisten kanssa. Siis aivan loistavien ja ihanien suomalaisten kanssa, mutta kun etukäteen olin suunnitellut, että yrittäisin tutustua ulkomaalaisiin vieraisiin. Onneksi heidän kanssaan tuli vaihdettua ajatuksia tupakkapaikalla, jonoissa ja green roomissa, ja ainakin yhden uuden ystävänkin sain.

Lopuksi: Ihmettelin FILI - Finnish Literature Exchangen puuttumista conista. Worldconiin osallistui ulkomaisia kustantajia, kirjakauppiaita, tuottajia, toimittajia ym. Olisiko tämä ollut hyvä tilaisuus tehdä tunnetuksi suomalaista kirjallisuutta maailmalla? Vertailun vuoksi, torstai-illan Kiina-bileissä oli suurlähettiläs puhumassa. Hyvä kuitenkin, että fandom tekee suomalaista spekulatiivista fiktiota omilla ponnistuksillaan tunnetuksi maailmalla.

Soikkelin raportti conista: http://bitteinsaari.blogspot.fi

Tuesday, August 8, 2017

Syyskuun jumalat, vihdoin

Kolmas romaanini Syyskuun jumalat ilmestyy perjantaina ja on saatavana kustantajalta, Rosebudilta ja muista hyvin varustetuista kirjakaupoista. Olen onnellinen ja helpottunut. Syyskuun jumalat on tähän asti tärkein kirjani ja sen kirjoittamiseen meni viisi vuotta.

Maagis-realistinen romaani sijoittuu Unkariin, jossa kävin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Olen sen jälkeen palannut Budapestiin monta kertaa. Jo toisella vierailulla, jolloin asustimme kuusi viikkoa Pestin puolella vanhassa kerrostalossa, oli selvää, että kirjoittaisin kaupunkiin sijoittuvan teoksen. Idean henkilöhahmoista sain keväällä 2010, silloinkin Budapestin-vierailulla. Näin unessa kirjan ensimmäisen kohtauksen, jossa päähenkilö Paul ja yläkerran Ishmael tapaavat ensimmäisen kerran, lähestulkoon sellaisena kuin se on päätynyt kirjaan. Jopa kirjan nimen, Syyskuun jumalat, nappasin unesta – tosin englanninkielisenä.

Mitään muuta helppoa kirjan kirjoittamisessa ei sitten ollutkaan. Unkariin sijoittuvan, vaihtoehtohistoriallisen kirjan kirjoittaminen osoittautui paljon hankalammaksi kuin olisin aloittaessani osannut kuvitella. Taustatyön määrä, tarinan punominen vaihtuvien historiakulkujen välillä ja henkilökuvat olivat jokainen oma valtava urakkansa, joka toivottavasti palkitsee lopputuloksen äärellä.

Tavoitteena oli alunperin saada kirja julkaisuun syksyllä 2015, sitten syksyllä 2016. Lopulta ilmestyminen siirrettiin tälle syksylle. Kiitos pitkämieliselle kustannustoimittajalleni ja kustantajalleni Intolle, että he jaksoivat tsempata minua loppuun asti.


Ruutukaappaus varmennuskopiokansiosta havainnollistaa, miten pitkä prosessi romaanin kirjoittaminen oli.

Miksi sitten juuri tämä kirja, miksi valita juuri tämä aihe, jos se oli kerran niin vaikea? Voisin sanoa, ettei minulla ollut edes vaihtoehtoa. Kirjoittamiseen johtanut avainkokemus tapahtui Budapestin metrossa, M2-linjalla, juuri tuolla samalla Unkarin-vierailulla vuonna 2010. Puolisoni oli luennoimassa suomalaisesta kirjallisuudesta ELTEssä ja minä ja lapsi olimme mukana. Seisoimme metrovaunussa lastenrattaiden kanssa matkalla Moskva térille, jossa minun piti vaihtaa bussiin. Vasta matkan aikana katsoimme pysäkkiluetteloa ja huomasimme, että mitään Moskva tériä ei enää lukenut pysäkkien joukossa.

Unkarissa, kuten monessa muussakin entisessä itäblokin maassa, katukylttejä, asemien nimiä, toreja ja jopa hautakiviä on vaihdettu, uudistettu ja nimetty uudelleen kulloinkin puhaltavien poliittisten tuulien mukaan. Budapestin paraatibulevardilla, Andrassy útilla on ollut ainakin viisi eri nimeä. Tiesimme tämän ja päättelimme, että Moskva tér -pysäkin nimi on vain muutettu sitten viime käynnin.

Mutta hetken verran saatoin kuvitella, että olemme siirtyneet toiseen paikkaan, metrovaunu kiitää pimeyden keskellä ja lopulta pysähtyy asemalle todellisuudessa, jossa kaikki on melkein muttei ollenkaan samaa kuin siellä, mistä nousimme kyytiin.

Tällaisesta kokemuksesta kertoo Syyskuun jumalat, ja nyt se on valmis! En ole vielä saanut lämpöiskappaleita käsiini, mutta huomiseksi iltapäiväksi niitä on luvattu saapuvan Worldcon-messuille.

Julkkaripäivän perjantai 11.8. tapahtumia:

- klo 14 Syyskuun jumalien julkistus ja signeeraus Helsingin Messukeskuksessa, Rosebudin kirjatiskillä hallissa 4. Muusta tapahtumasta poiketen kirjamyyntihalliin on yleisöllä vapaa pääsy, mutta päivälippu Wordconiin kannattaa ehdottomasti hankkia ja mennä katsomaan ohjelmaa!

- klo 17.30 Akateemisessa Kirjakauppassa (Keskuskatu 1). Esiintymässä Worldconin kirjailijat: klo 17.00 Emmi Itäranta, klo 17.30 minä (Nora Varjama haastattelee) ja klo 18.00 Joe Abercrombie ja Jack Campbell (Markku Soikkeli haastattelee). Vapaa pääsy, tervetuloa!

Tiedote Inton sivuilla: https://intokustannus.fi/worldcon2017/
Akateemisen Kirjakaupan tapahtuma. (Myös Facebookissa)
Rosebud-kirjakaupan tapahtumat Worldconissa täällä












Sunday, August 6, 2017

Millainen scifi-fani olet?

Fanien tunnistamisen helpottamiseksi Margaret Pennyn muistikirja on jakanut suomalaisten scifi-fanien laajan ja moninaisen joukon kolmeen näppärään luokkaan. Olen jakanut fanit ”ei-fandomiin”, ”wanhaan” fandomiin ja ”uuteen”, some-sukupolven eli millenniaalien fandomiin. Nappaa talteen tunnusmerkit ja bongaa yksilöt coneissa!


Scifi-fanin tunnistaa vanhasta Finnconin t-paidasta.

Ei-fandomia ovat scifin ja fantasian lukijat ja tekijät, jotka eivät katso kuuluvansa fandomiin. Monet suomalaiset kirjailijat, kuten Risto Isomäki ja vaikkapa Pasi Ilmari Jääskeläinen kuuluvat tähän kategoriaan, mutta myös lukijat, jotka ostavat aina uuden Alastair Reynoldsin kirjan lentokentältä. Ei-fanit ei yleensä käy tapahtumissa, mutta voivat tulla kutsuttuina. Ei-fani katsoo scifi-sarjoja ja elokuvia ja ehkä keskustelee niistä netissä.

Ei-fandomia ovat myös kirjailijat, kustantajat ja kirjakauppiaat, jotka osallistuvat tapahtumiin eli coneihin ensisijaisesti ammattilaisina eivätkä järjestäjinä. Ulkomailla tämä jako on selvempi, muttei sielläkään (esim. Ruotsissa tai Yhdysvalloissa) tiukkarajainen.

Tärkeä tunnusmerkki: ei-fandomiin kuuluva fani kieltää olevansa osa fandomia, mutta kyllä vain hän on osa sitä!

Wanhaa fandomia ovat yhteistyökokouksen ja huviretkien vanhat parrat, fanilehtien eli fanzinejen toimittajat ja seura-aktiivit niistä suomalaisista scifi-seuroista, jotka on perustettu 70-80-luvuilla. Wanha tietää varautua ampiaisiin Viikinsaaren grillikatoksella ja osaa tienpientareelle kohdistuvan huviretken perinteisen filkkilaulun sanat. Harrastuksena faniuden lisäksi hänellä ovat esimerkiksi erilaiset olutmerkit, musiikki ja ylipäätään kirjallisuus ja elokuvat.

Perinteisten scifi-seurojen lisäksi wanhaan fandomiin kuuluvat Margaret Pennyn määritelmän mukaan myös jonkin tietyn osa-alueen ympärille rakentuvat seurat, kuten H.P.Lovecraft -nimikkoseura, tai fantasiaan erikoistunut verkkoyhteisö Rising Shadow. Myös scifi- ja fantasiatutkijoilla on nykyään oma seuransa, Finfar.

Yhdistysten kokousten lisäksi wanhat fanit kokoontuvat kuukausittain eri kaupunkien ravintolatapaamisiin eli scifi-mafiailtoihin.

Uutta fandomia on tämänhetkiset conijärjestäjät ja kävijät, joiden joukko osin myös lomittuu naapurifandomeihin (keskiaikaharrastajiin, ropettajiin, pikku-ukkojen keräilijöihin, sarjakuvafaneihin ja animeharrastajiin). Uuden ajan fani tietää, mikä on Concon, ja hän osaa käyttää wikiä. Harrastuksena hänellä ovat Pokémon go, chilin kasvattaminen, teekutsut ja vaikkapa selfieiden ottaminen, medioina Facebook, Instagram, Whatsapp, Snapchat, Tumblr.

Lopullinen erottava tunnusmerkki wanhan ja uuden fanin välillä: ”wanha” fani pukeutuu naamiaisasuun, uusi fani ”cossaa”.

Eri fanityypit kohtaavat ensi viikolla Helsingin Messukeskuksessa 9.-13.8. Worldconissa. Millainen scifi-fani sinä olet?

Wednesday, August 2, 2017

Ensi viikolla Worldconissa, jännittää niin pirusti!

Odotan kyllä kovasti ensi viikolla ilmestyvää uutta kirjaani Syyskuun jumalat, mutta vielä enemmän odotan Worldconia, maailman suurinta tieteiskirjallisuuden tapahtumaa!

Heinäkuu on ehkä vaikuttanut uneliaalta, mutta kuhina tapahtuman ympärillä on ollut käynnissä jo monta viikkoa. Minulla oli tilaisuus vaihtaa ajatuksia ennen conia ruotsalaisen kauhukirjailijan Mats Strandbergin (Risteily 2016, Hoitokoti 2017, molemmat kustantanut Like) kanssa. Lopputuloksen voi lukea täältä ja samalla tallentaa kirjanmerkkeihin uuden sivustoni saarahenriksson.com. Päivitän sivuille Syyskuun jumalien liittyvää materiaalia suomeksi ja englanniksi.



Syyskuun jumalien lisäksi Worldconissa ilmestyy myös toinen teos, jonka valmistumisessa olen ollut vahvasti mukana. Palkittu suomalaiskirjailija Emmi Itäranta on valinnut Osuuskumma-kustannuksen kirjailijoiden novelleista antologian Never Stop. Finnish Science Fiction and Fantasy Stories. Antologiassa ilmestyy englanninkielinen käännös novellistani Valaanpyytäjän vaimo (The Whaler's Wife, kääntänyt Sarianna Silvonen). Lisäksi olen yksi antologian toimittajista.

Itse Worldconista: Hankin jäsenyyden tapahtumaan jo kaksi vuotta sitten, kun Helsinki voitti bid-kilvan maailmanconin pitopaikasta Spokanessa, Washingtonissa järjestetyssä conissa. Maailmanconin saaminen Suomeen on iso juttu, yleensä tapahtuma järjestetään Yhdysvalloissa. Worldconia on järjestetty vuodesta 1939 ja vuosikymmenten aikana se on kasvanut useiden tuhansien ihmisten tapahtumaksi. Helsingin Worldcon järjestetään messukeskuksessa.

Worldconin saaminen pieneen Pohjoismaahan kertoo meikäläisen fandomin aktiivisuudesta. Suomessa luetaan, kirjoitetaan ja rakastetaan tieteis- ja fantasiakirjallisuutta!

Olen itse mukana ohjelmassa keskiviikosta perjantaihin ja viikonloppuna muuten vain osallistumassa. Ohjelmani näyttää tältä: 

Fantastic Literature in the Nordic Countries

Wednesday 19:00 - 20:00, 204 (Messukeskus)
There's been a raise in the recent interest of fantastic literature in Sweden, as well as some of the other Nordic countries. Fans and authors discuss the reasons why fantastic literature is starting to be more popular in the countries well-known for their realistic literature. Kjartan Lindøe, Jakob Dru, Saara Henriksson, Britt-Marie Ingdén-Ringselle (moderator).


Editing Anthologies

Thursday 15:00 - 16:00, 102 (Messukeskus)
Editing anthologies differes quite a bit from other types of editing. The panelists discuss the pitfalls and success in editing anthologies of different kinds. Nicole Kimberlin, Mia Myllymäki, Patrick Nielsen Hayden, Saara Henriksson (moderator).


European Myths and History in Science Fiction and Fantasy

Thursday 17:00 - 18:00, 206 (Messukeskus)
Europeans come often from very different backgrounds when it comes to writing. The history, major historical conflicts folklore and even misconceptions of Europe have had their impact how authors feel about their native countries. The panelists discuss how their background as Europeans has impacted their writing. Karolina Fedyk, Hal Duncan, Teodor Reljic, Mari Ness, Saara Henriksson (moderator).


Difficulties of Translating Culture

Friday 12:00 - 13:00, 216 (Messukeskus)
Translating is a difficult task, but especially when trying to translate cultural signfiers. How do translators manage to get subtle cultural things across in their translations? Johanna Vainikainen, Luis Silva, Umiyuri Katsuyama, Saara Henriksson (moderator).

Lisäksi aion osallistua bileisiin, tanssia, haastatella kiinnostavia vieraita, tsekkailla myyntipöytiä ja tietysti juhlistaa Syyskuun jumalien ilmestymistä!

Tapahtumaan saa vielä jäsenyyksiä sekä päivälippuja. Sekä minut että kirjani voi bongata myös Messukeskuksen kirjamyyntihallista 4, muusta tapahtumasta poiketen yleisöllä on sinne vapaa pääsy. 

Nähdään Worldconissa! Tai ainakin baarissa!

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/1944056645869404/