Olen tyrmistynyt ja sanaton. Nyt olisi helppo sanoa, että älkääpä lapsukaiset kopioiko, siitä jää kiinni ja se on äärettömän noloa. Tai sitten voisi muistuttaa tekijänoikeuslaista, että idea toki on vapaata riistaa, mutta toteutus ei. (Huomattavan usein tätä ei muuten ymmärretä. Moni fiksukin ihminen kuvittelee, että "hänen" ideansa varastetaan, jos hän puhuu siitä muille.) Mutta nämä seikat ovat triviaa.
Kun puhutaan taiteen versioimisesta, on ensinnäkin muistettava, missä yhteydessä teos julkaistaan. Esimerkiksi poliittisessa katutaiteessa leikitellään paljonkin kopioilla, versioilla ja monistamisella. Versiointi on sallittua, koska käyttötarkoitus on toinen, näitä teoksia ei ole tarkoitettu rahallisesti hyödynnettäväksi tai maalattavaksi Finnairin lentokoneen kylkeen. Tribuutin saa tehdä kuka vain. Olennaista on hyötynäkökulma, tekijyyden anastaminen.
Nyt puhun vakavasti. Koska taiteilijana sitä joka päivä pelkää, että eihän tämä lause, tämä ajatus, tämä repliikki ole huomaamattani peräisin jostakin, jonka olen äskettäin lukenut tai nähnyt elokuvassa. Sitä hätääntyneenä palaa esikuviinsa ja yrittää tarkistaa, ettei vain ole luullut omakseen jotakin joka onkin jonkun muun teoksesta peräisin. Ja sitten joku tekee näin. Jos lähdetään siitä (ja olisi naiivia kuvitella, ettei näin myös tehtäisi), että minkä tahansa unohdetun, obskuurin tai muuten hankalasti saatavissa olevan teoksen voi kopioida ja julkaista omissa nimissään, koko taiteen tekemiseltä menee pohja.
Ideoiden maailma on yhteinen, mutta toteutus, kirja, design tai elokuva, on taiteilijan tai tekijän uniikki näkemys siitä maailmasta. Kysymys ei ole vain rahasta, vaan luovuttamattomasta oikeudesta omaan työhön ja näkemykseen. Sitä ei saa loukata väittämällä teosta omakseen. En tiedä, mitä todellisuudessa on tapauksen takana ja ehkä saamme siitä lisää tietoa lähipäivien aikana, mutta tällä hetkellä tunnelmat ovat nämä. En heitä kiviä, itken.
(En kuitenkaan itke niin katkerasti, ettenkö lisäisi kiukkuista loppukaneettia. Ihmisyyden pimeissä syövereissä eli internetin keskustelupalstoilla vaaditaan säännöllisesti, että taiteen laadun pitäisi olla rahassa mitattavissa, eli taiteen pitäisi maksaa itsensä käytännön sovelluksilla, tai alkuperäisiä teoksia (kuvataide) tai kopioita (kirjallisuus) myymällä. No nyt sitten "taiteen" tekeminen tuotti rahaa, eikä vieläkään olla keskustelupalstoilla tyytyväisiä. Missähän vika? Olisiko taiteella kuitenkin jokin arvo sinänsä?)
No comments:
Post a Comment