Palatsissa oli yleisölle avoinna paljon enemmän tiloja kuin muistin edellisestä vierailusta. Rouvien kamareista on aikanaan päässyt suoraan puutarhaan, nyt niissä oli näyttely alkuperäisistä sisustuksista huonekaluineen. Käsityöläiset ovat olleet arvossaan aikana, jolloin kaikki kultaukset ja kirjonnat on pitänyt tehdä käsin. Ilmankos Versaillesin porvarit ovat pystyneet rakentamaan komean kaupungin palatsin viereen. Peilisalien peileihin ovat vieraat kaivertaneet vuosisatojen aikana nimiään. Kuninkaan ja kuningattaren asunnot olivat avoinna yleisölle. Kappeliin sai vain kurkistaa.
Osa puutarhasta oli remontissa, myös suuri suihkulähde, mikä oli pettymys. Mutta vuodenaika nyt ei ollut paras mahdollinen vierailuun muutenkaan. Hyvä puoli oli, että palatsissa ei ollut niin kovaa tungosta kuin pelkäsimme. Sää oli synkkä, ei aurinkoa Aurinkokuninkaan palatsissa meille! Emme käyneet Trianonin palatseissa, koska emme jaksaneet kävellä sinne saakka. Ne ovat ilmeisesti mukavampia asua kuin suureellinen Versailles. Kuten Versaillesissa, myös Trianonissa on solmittu sopimuksia, jotka ovat muuttaneet Euroopan karttaa. Esimerkiksi unkarilaisille sana Trianon edustaa heidän suurinta kansallista tappiotaan ja Trianonin rauhansopimus suurta vääryyttä.
Loisteliaassa Versaillesissa ei ole tosiaan ollut juuri mitään mukavuuksia. Ei ihme, että monarkkeja ei ole huvittanut asua Versaillesissa enää Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen. Edes Napoleonilla ei ollut varaa pitää sitä kunnossa. Sen sijaan kruunajaishuoneessa oli valtava maalaus, joka esitti Napoleonin keisarinnan Josephinen kruunaamista. Kannatti tilata ensin maalaus ja sitten avioero.
Versaillesiin on rakennettu hisseja ja esteettömiä kulkureittejä hitaasti liikkuville vierailijoille ja esim. pyörätuolin kanssa liikkuva pääsee avustajan kanssa ilmaiseksi sisään, ehkä johtuen siitä, että lipunmyyntitoimisto ei ole esteetön. Kiinnitin asiaan huomiota, koska Pariisissa kaupungilla ei ole esteetöntä juuri mikään, vähiten metro.
(myöhemmin)
En minä jaksaisi täkäläistä elämänmenoa. Koulusta ja töistä pääsee vasta kuudelta, kauheat määrät koululaisia kulkee ohitse kun istumme Village Mongessa juomassa happy hour -hintaista Stellaa. Perheenemännät kantavat ruokakasseja vielä puoli kahdeksan aikaan illalla. Tosin päivällinen on kuulemma samalla iltapala.
Kävimme iltakävelyllä Point Neufilla ja Notre Damella. Markku osti Shakespeare & Companylta kirjan Tintin & the Secret of Litterature. Minä katselin antikvariaatin ikkunaa. Hintahaitari on leveä, käytettyjen kirjojen pöydässä kaupan ulkopuolella Hemingwayn Vanhus ja meri Bantamin vintage-pokkarina hintaan viisi euroa ja ikkunassa kovakantinen, Hemingwayn nimikirjoituksella varustettu To Have And Have Not 2500 euron hintaan. Kenelle kellot soivat -ensipainos olisi maksanut 1750 euroa.
19.12.
Kävimme kääntymässä Jardin des Plantesissa, mutta oli vähän liian kylmä istuskella penkillä. Puut ovat lehdettömiä, maa ja puiden rungoilla kiertelevä muratti vihreät, samoin kitkeräntuoksuiset puksipuut joita kasvaa joka puistossa sekä villinä että muotoon leikattuna. Jardin des Plantesissa on suurimmat trooppiset kasvihuoneet joita olen nähnyt, mutta emme käyneet sisällä. Näimme kauriita ja wallabeja lasten eläintarhan aidanväleistä.
Tämä kulmakunta Latinalaiskorttelin eteläosassa on todella kuin kylä. Puotien omistajat ovat asettaneet kauppatavarat, ruoat ja kukat kadulle näytille. Pikkuruiset liiketilat palvelevat lähinnä varastoina, jotka on tukittu näyteikkunaa myöten täyteen tavaraa niin, että vain puodin pitäjä mahtuu istuksimaan oviaukossa. Viereisessä arabikorttelissa on moskeija ja hammami, basaarikauppoja ja muuta. Kävimme myös Pariisin "Chinatownissa" syömässä ystävien kanssa laoslaisessa ravintolassa.
Mouffetardin opiskelijakapakoissa emme ole istuneet, asiakkaat ovat meitä liian paljon nuorempia. Village Monge on kantapaikka. Baareissa ja kahviloissa selviäisi vähän halvemmalla jos tilaisi ja joisi tiskillä, mutta olemme halunneet lepuuttaa jalkojamme ja istua salissa. Espresso maistuu kitkerältä ja hinta on suomalaiselle kohtuullinen 2,20-2,70 euroa. Pienet, vain neljän asiakaspaikan kokoiset etniset ruokapaikat ovat yleisiä. Joka maailmankolkan keittiöt ovat tosiaan edustettuina ja halvimmillaan esimerkiksi libanonilainen falafel-rulla maksaa noin muutaman euron. Sokerileipomoissa myydään uskomattomia joululeivoksia, jouluhalkoa emme koko aikana muistaneet maistaa emmekä muutakaan makeaa oikeastaan.
Paperittomia siirtolaisia Ranskassa on paljon. Ihmiset liikkuvat, tekisi mieli sanoa jotain liikkumisenvapaudesta mutta se on vain puhetta, kun tosiasia on se liike. Ei ole realistista kieltää ihmisiä muuttamasta mihin haluavat, tai siis voisihan sitä vetää rajat kiinni ja laittaa lapun että kymmenen sisään, mutta ei se ole toiminut koskaan ennenkään historian aikana niin. Suljetut yhteiskunnat pysähtyvät ja taantuvat. Eikä kukaan tosissaan haluaisi palata Suomessakaan kahdenkymmenen vuoden takaiseen aikaan, tai kolmenkymmenen.
Vähän samalla tavalla suhtaudun konservatiivisiin aatteisiin. Kolmekymmentäluvulla, kun Suomessa intoiltiin heimoaatteesta tai Suur-Suomesta, katolilaisuus oli Keski-Euroopassa antisemitismin ja antikommunismin synonyymi. Sosialistiset liikeet ajoivat tasa-arvoa ja demokratiaa periaattein, jotka nykyään allekirjoittaisi kuka tahansa keskustaoikeistolainen, ainakin Suomessa. Arvostan silti jollain tavalla enemmän kristillistä armoa kuin tasa-arvoisen yhteiskunnan loogista kyynisyyttä. Maailmassa ei ole järkeä. Joskus armo on tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuus.
No comments:
Post a Comment